Ystäviä ja vanhoja

Olen tällä hetkellä aika väsynyt syystä, koska en ole saanut viikonloppuna nukuttua mitään maailman pisimpiä yöunia. Perjantaina pikkuveljelläni oli prinsessapäivä, vanhojentanssit siis, ja minä toimin kuskina. Perjantaina heitin siis aamulla Artun lukiolle ja menin itse töihin. Töiden jälkeen kävin kaupassa, valmistin ruokaa, kävin yhden mutkan kylällä, palasin kotiin syömään ja suuntasin kiireellä lukiolle katsomaan iltatansseja. Päivätansseihin en kerennyt, koska olin juuri silloin töissä. Koska saavuimme tansseihin niin myöhään, paikkoja ei ollut enää juurikaan jäljellä, joten joduimme tyytymään kolmannen rivin nurkkapaikkoihin. Sieltä ei ollut kuitenkaan erityisen helppoa räpsiä valokuvia, joten siirryin vaivihkaa tanssien aikana salin sivustalla oleville penkeille. Sain kuitenkin reilut viisisataa otosta räpsäistyä. :) Oli aika nostalginen fiilis tansseja katsellessa, omistani kun oli vain pari vuotta. Se päivä tuntui silloin kuluvan aivan tavattoman nopeasti, ja tanssit oli tanssittu silmänräpäyksessä. En ole raaskinut myydä omaa mekkoani, vaikka sille saattaa olla aika vähän käyttöä tulevaisuudessa.

Parin tunnin tanssifiilistelyn ja mekkojen ihailun jälkeen kävin nappaamassa Iidan mukaan meille, ja istuskelimme ja jutustelimme vain jonkin aikaa. :) Lähdimme illemmalla baariin, sillä suunnitelmanani oli odotella kylällä sitä, että Arttu haluaisi lähteä kotiin vanhojentanssien jatkoilta. Baarissa oli taas mukavaa tanssia. Seurueeseemme kuuluivat lisäkseni Iida, Reija, Samuli ja Tuire. :) Tuire oli tullut Rovaniemeltä käymään täällä Sotkamossa, sillä myös hänen nuoremmalla sisaruksellaan oli vanhojentanssit. Oli todella mukavaa nähdä pitkästä aikaa ja tanssia yhdessä. :) Olemme oikeastaan tutustuneet paremmin toisiimme juuri tanssiessa tuossa kyseisessä baarissa. Olimme kyllä monta vuotta samassa koulussa, mutta loppupeleissä aika vähän tekemisissä toistemme kanssa, kunnes eräänä satunnaisena viikonloppuna päädyimme tanssimaan samassa porukassa. :) Aina tahtoo käydä juuri näin, että vaikka olisi ikuisuus aikaa tutustua johonkin tyyppiin, niin tutustuminen tapahtuu ihan viimeisellä hetkellä ennen kuin muutetaan eri puolille maailmaa, tai jotain vastaavaa. Mutta ei se mitään, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :)

Räpsimme myös muutamia valokuvia tuolla Sotkamon esteettisimmässä ympäristössä, Kantiksen vessassa. Tuire poseeraa joka kuvassa niin luonnollisesti ja nätisti, minulla taas ilmeisesti oli koko kuvaussession ajan pakottava tarve selostaa jotain, tai ainakin suu on joka kuvassa enemmän tai vähemmän auki. Mikähän siinä onkin, että aina kun kamera kaivetaan esille, meikäläisen suu alkaa käydä vimmatulla tahdilla: "Ota se kuva noin tuolta päin! Zoomaa hieman lähemmäs! Eijei, nenäni näyttää typerältä, jos otat sen kuvan noin. Entäpä, jos olisinkin näin?" Lopputulos on se, että useimmat kuvaajat kerkeävät kyllästyä ennen kuin saan asiani selostettua, ja saan tyytyä niihin muutamaan mielestäni ei-epäonnistuneeseen otokseen, jossa minulla on kaikissa se iänikuinen hymy. Nooh, ei mahda mitään. :D Tuirelta mallina toimiminen näytti sujuvan paljon luontevammin, kun otin hänestä muutaman asukuvan. Nätti poseerausasento löytyi ihan heti, kun vain sain kameran käteeni. :)

Kävin välissä heittämässä Iidan kotiin, sillä väsymys painoi edellisen illan penkkarijatkojen jäljiltä. Me muut tanssimme baarissa lähes valomerkkiin asti, jonka jälkeen lähdimme Tuiren kanssa käväisemään siellä vanhojen jatkoilla. Tuire oli oikeastikin siskonsa avecina, minä taas menin kuokkimaan juhliin, mutta lähinnä vain sen takia, että kävin tiedustelemassa kuskattaviltani, joko he olisivat valmiita lähtemään kotiin. Eivät olleet. Lähdin itse kotiin, kävin suihkussa ja koitin nukkua puolisen tuntia. Aamukuuden aikaan lähdin hakemaan oikeasti Arttua kotiin, hän oli muutamien muiden lisäksi viimeisenä juhlapaikalla. Heitin kaikki koteihinsa ja pääsin nukkumaan noin aamuseitsemältä, ja työt alkoivat yhdeltätoista, eli yöunet jäivät noin kolmeen tuntiin, siksi univelka painaa hieman vieläkin. Ehkä en enää jaksaisi mennä vuotta tällaisilla yöunilla, toisin kuin kiireistä elämää viettävänä kuusitoistavuotaiaana. Voi niitä aikoja...

Lauantaista ja sunnuntaista minulla ei ole hirvittävästi sanottavaa. Töitä, töitä ja töitä. En edes syönyt yhtään laskiaispullaa sunnuntaina. Pitänee korjata tämä suuri vääryys tiistaina napsimalla niitä kaksin verroin. 

Tämän postauksen asukuvissa esiintyvät vaatteet olivat päälläni torstaina töissä. :) Olen koittanut viime aikoina vältellä asuissani mustaa, ja käyttää vähemmän jyrkkiä värejä. Tykkäänkin kovasti tuosta ruskean, valkoisen, sinisen ja poltetun oranssin yhdistelmästä. Ruskea ja valkonen näyttävät muuten lähes poikkeuksetta hyvältä yhdessä. :) Ylläolevassa kuvassa oleva norsusormus on peräisin Seppälästä. Osaatteko muuten sanoa, mikä tuo metalliväri on? Se ei ole hopea, mutta ei sitä mielestäni voi oikein kullaksi tai pronssiksikaan luokitella.

Mekko, Seppälä

Neuletakki, Gina Tricot?

Saappaat, DinSko

Huivi, Lindex

Laukku, H&M

Sukkikset, Lindex

Sormus, Seppälä

Talviset asukuvat ovat aina hieman haastavia, kun nenä hehkuu punaisuuttaan ja lumihanki heijastaa valon alhaalta päin kasvoihin jättäen silmien alle törkeät varjot, joka saa naaman näyttämään siltä kuin en olisi nukkunut viikkoihin hetkeäkään. Salaman kanssa kuvat taas ovat muuten vain huonoja. Jos joku on keksinyt järkevän ratkaisun tähän dilemmaan, olisi erittäin mukavaa kuulla se.

Hypätäänpäs takaisin alkuviikkoon, eli ystävänpäivään, jolloin kävimme porukalla keilaamassa ja leivoimme kuppikakkuja (kuulostaapa typerältä suomeksi...) Jonilla. :) Yllä on paras kuva minusta ja Anusta ikinä. :D Olemme aina niin nättejä ja kuvauksellisia. Ja tästä saa varmaan loistavan kuvan ystävyydestämme. :D Seuraavassa kuvassa on sentään jotain yritystä:

Tuo kuva on otettu torstaina, kun pelailimme meillä lautapelejä. :) Anu lähti tuona iltana vielä penkkarijatkoille, joten oli ehkä hiukkasen hienommissa kamppeissa liikkeellä kuin minä... :D

Carcassonnea. :) Minulla ei mennyt kovin vahvasti, olin tuo punainen... Jotkut halusivat trollata peliäni ja sijoittivat lohikäärmeen nappuloideni viereen. Murr. Taisinpa voittaa silti. :)

Amanda näyttää vähän surulliselta. 

Ystävänpäivänä leivottuja sitruuna-vadelmakuppikakkuja, joissa ei ole vielä kuorrutusta. Nuo olivat niiiin hyviä!

Mustikkajuustokakkua. :) Vitsit, että olemme syöneet hyvin viime päivinä. Tänäänkin teimme itse papuburgereita, joista tuli todella herkullisia. :) En vain ikinä tajua kuvata ruoanlaittojuttuja, mutta minulla on kyllä monia hyviä ohjeita jaettavaksi, jos vain joskus saan aikaiseksi kuvata niitä.

Potkuri. :)